Kaupunkielämää Aucklandissa

Olo on kuin Singaporessa. Tai suomalaisessa keskikokoisessa kaupungissa. Vain roskat ja graffitit puuttuvat. Näiltä puuttunee impulsiivinen luovuus.

Aucklandilla on pikkukylän sydän. Korkokenkiä ja pukuja on vähän. Iso osa ihmisistä lompsii kadulla arkisissa vaatteissa. Rakennukset ovat melko matalia - paitsi yksi. Sky Tower (328m) rikkoo lättähattumiljöön. Kontrastia siis löytyy.

Jucy-hotelli on yliopiston kampuksen kupeessa. Asumukselta luiskahtaa helposti kampuksen puiston vihreyteen. Puistoihin selvästi satsataan. 

Kaupunki on kahviloiden. Lähes joka toisessa firmassa tarjotaan kahvia ja lisukkeita. Ruokakauppoja on vähän. Ovat oppineet palveltaviksi. Olut on kalliimpaa kuin odotin. Ja siideri myös. Onneksi?

Ihmiset ovat ihmeellisiä. Juttelevat paljon ja ovat kiinnostuneita vieraista. Palvelua on luontevaa. Paitsi Vodafonen tiskillä. Tyyppi juoksutti kahdesti olemattoman datakortin perässä. Levitteli lopuksi käsiään. Iloisia he silti ovat.

Pultsareita ja kerjäläisiä ei katukuvassa näy. Eikä poliiseja. Elämä näyttää soljuvan epäilyttävän mukavasti. Kuukausi sitten maahan tullut Suomessa syntynyt ruotsalainen nomadi  sentään sanoi nukkuvansa makuupussissa. Pääsee katon alle, kun saa töitä, kertoi iloisena hänkin.

Juuri nyt täällä Queenstownissa sataa, onneksi. Ilman sateen harmitusta syntyisi Truman Show -elokuvan tunnelma. Kokisi elävänsä viihdesarjassa. Ehkä sade järjestettiin vain uskottavuuden vuoksi.