Honkong-kontrasti

Hongkongissa vastakkainasettelu näkyy kaikkialla. Nykyaikaiset pilvenpiirtäjät ja kulahtaneet talorähjät ritirinnan. Bisneselämä ja henkinen kilvoittelu. Kiinalaisuus ja länsimaisuus. Entisen brittiläisen sillanpääaseman perintö elää. Kello viiden -teetä laivataan edelleen.

Kaupungissa liikkuvaa kiusaavat työmaat. Työntekijöitä ei paljon näy. Rakennusprojekteja on saatu alkuun, mutta työ pitkittyy. Ihmiset tottuvat keskeneräisyyteen. Valmis on outo käsite.

Väkijoukko ahtautuu liikekadulle. Jossain joku puhuu kovaa ja vaativasti. Labour Party. Äänenpaino on vaativa. En ymmärrä, mikä on hänen totuutensa. Ei taida kommunismi riittää työläiselle. Poliisin formussa ei ole puoluetunnuksia. Ketään ei nyt pamputeta. Ylikansallisen kahvilan ikkunasta katu näyttää epätodelliselta.

Po Lin -luostarissa on toisin. Kaikki on siistiä. Kukat kukkivat keltasina ja punaisina. Niitä on paljon, ja ne on kasteltu aamulla. Missään ei rakenneta mitään. Suuri Buddhan patsas tarkkailee turisteja kukkulalta. Luostarin hostelin ikkunoissa on kalterit. Matkailijat kulkevat rauhallisia. Jotkut rukoilevat. Terve teille! kohottaa kätensä 34 metrinen. Ei viitsi ryntäillä vaikka  pitäisi ehtiä illan ilotulitukseen Tsim Sha Tsuihin.

Puitteet sunnuntai-illan Light Show'hun olivat erinomaiset. Hongkongin saaren rannan korkeat rakennukset peilasivat värikkäinä veden pintaan. Valoiloittelu alkaa joka ilta kello 20, kuten Jyväskykän iltasoitto kesäisin. Vaikutus oli myös samanlainen: ihan kiva, mutta... Ehkä odotukset olivat liian suuret.

Tänään jatkamme kohti Aucklandia. Välilasku on Fidzillä. Perillä olemme huomenna.

Näkemiin Hongkong. Tapaamme jälleen maaliskuun lopulla.