Queenstown-Te Anau-Milford Sound-Te Anau

Queenstown on vaeltajien ja pyöräilijöiden. Se on vuorten ja jokien. Kaiken keskellä on järvi, Wakatipu, joka kirkkaudessaan on kylmä vesipeleihin. Paitsi moottoroituihin.

Arrowtown runsaan kahdenkymmenen kilometrin päässä. Entinen kaivoskaupunki, "lännenkaupunki" saluunoineen. Kiinalainen kaupunginosa pikkukylässä. Jonkun piti tehdä työt. Joskus. Kiinalaisjoukkoja vaeltelee pääkadulla. Tuttuja nimiä hautakivissä?

Toistan itseäni: ihmiset ovat oudon sosiaalisia, vaikka asuvat täällä toisella äärilaidalla. Ehkä siitä johtuu, että bussit kulkevat myöhässä. Kuskit eivät ehdi jutuiltaan ajamaan. Saksalaiset kärsivät. Ehkä suomalaisetkin.

Kaksi suomalaishavaintoa. Toisten kanssa jouduttiin puheisiin. No, haluttiinkin. Paikallisten kanssa on melkein pakko. "Haluaisin niin käydä Suomessa. Mutta siellä on varmaan kylmä. Kaukana ylhäällä." "Onhan siellä. Juuri nyt."

Matkailuauto viikoksi. Vuokraamon tyttö muistuttaa, että Milford Soundiin asti ei tarvitse ajaa itse. Voi mennä bussilla Te Anausta, jos ajotaito epäilyttää. Ei epäilytä - niin paljon.

Te Anau on turistien. Sielläkin järvi, Lake Anau. Polkuja, trails. Lentokoneita joillekin. Meille mutkaisia teitä Milford Soundiin. Tienvarsiyöpymistä vuoripurojen kainaloissa. Aamupesu on elämys.

Milford Sound on must. Pakko on myös risteillä vuonoa myöten avomerelle ja takaisin. Vesiputoukset mitataan sadoissa metreissä. Kalliolla hylkeitä. 

Pakko myös palata Te Anauhun. Milford on toista sataa kilometriä pitkän umpipussin päässä.

Nyt Te Anaussa. Auto rantabulevardin jättipuun varjossa. Helleraja pakkuu. Ketään ei kiinnosta patikoida. Lake Anau on lämpimämpi kuin Wakatipu Queenstownissa. Vesijumppaa ehdottavat.

Illalla kohti etelää.

Wakatipua parvekkeelta

Arrowtownin-patikkamatkalta

Arrowtownin pääkatu

Queenstownin puistosta

Perillä Milford Soundissa

Queenstownista Arrowtowniin patikoimassa

Vesi putoaa yli 160 m Milford Soundiin

Kaupunkielämää Aucklandissa

Olo on kuin Singaporessa. Tai suomalaisessa keskikokoisessa kaupungissa. Vain roskat ja graffitit puuttuvat. Näiltä puuttunee impulsiivinen luovuus.

Aucklandilla on pikkukylän sydän. Korkokenkiä ja pukuja on vähän. Iso osa ihmisistä lompsii kadulla arkisissa vaatteissa. Rakennukset ovat melko matalia - paitsi yksi. Sky Tower (328m) rikkoo lättähattumiljöön. Kontrastia siis löytyy.

Jucy-hotelli on yliopiston kampuksen kupeessa. Asumukselta luiskahtaa helposti kampuksen puiston vihreyteen. Puistoihin selvästi satsataan. 

Kaupunki on kahviloiden. Lähes joka toisessa firmassa tarjotaan kahvia ja lisukkeita. Ruokakauppoja on vähän. Ovat oppineet palveltaviksi. Olut on kalliimpaa kuin odotin. Ja siideri myös. Onneksi?

Ihmiset ovat ihmeellisiä. Juttelevat paljon ja ovat kiinnostuneita vieraista. Palvelua on luontevaa. Paitsi Vodafonen tiskillä. Tyyppi juoksutti kahdesti olemattoman datakortin perässä. Levitteli lopuksi käsiään. Iloisia he silti ovat.

Pultsareita ja kerjäläisiä ei katukuvassa näy. Eikä poliiseja. Elämä näyttää soljuvan epäilyttävän mukavasti. Kuukausi sitten maahan tullut Suomessa syntynyt ruotsalainen nomadi  sentään sanoi nukkuvansa makuupussissa. Pääsee katon alle, kun saa töitä, kertoi iloisena hänkin.

Juuri nyt täällä Queenstownissa sataa, onneksi. Ilman sateen harmitusta syntyisi Truman Show -elokuvan tunnelma. Kokisi elävänsä viihdesarjassa. Ehkä sade järjestettiin vain uskottavuuden vuoksi.

Queenstown koettavana

Vuorten välissä on löytynyt tila Queenstownin lentokentälle. Wakatipu-järven ympärys on tikattu täyteen pientaloja. Vuoret odottavat yrittäjiä rinteilleen. Järven vesi puheitten mukaan suomalaisille sopivaa - 12-14 Celsiusta.

Honkong-kontrasti

Hongkongissa vastakkainasettelu näkyy kaikkialla. Nykyaikaiset pilvenpiirtäjät ja kulahtaneet talorähjät ritirinnan. Bisneselämä ja henkinen kilvoittelu. Kiinalaisuus ja länsimaisuus. Entisen brittiläisen sillanpääaseman perintö elää. Kello viiden -teetä laivataan edelleen.

Kaupungissa liikkuvaa kiusaavat työmaat. Työntekijöitä ei paljon näy. Rakennusprojekteja on saatu alkuun, mutta työ pitkittyy. Ihmiset tottuvat keskeneräisyyteen. Valmis on outo käsite.

Väkijoukko ahtautuu liikekadulle. Jossain joku puhuu kovaa ja vaativasti. Labour Party. Äänenpaino on vaativa. En ymmärrä, mikä on hänen totuutensa. Ei taida kommunismi riittää työläiselle. Poliisin formussa ei ole puoluetunnuksia. Ketään ei nyt pamputeta. Ylikansallisen kahvilan ikkunasta katu näyttää epätodelliselta.

Po Lin -luostarissa on toisin. Kaikki on siistiä. Kukat kukkivat keltasina ja punaisina. Niitä on paljon, ja ne on kasteltu aamulla. Missään ei rakenneta mitään. Suuri Buddhan patsas tarkkailee turisteja kukkulalta. Luostarin hostelin ikkunoissa on kalterit. Matkailijat kulkevat rauhallisia. Jotkut rukoilevat. Terve teille! kohottaa kätensä 34 metrinen. Ei viitsi ryntäillä vaikka  pitäisi ehtiä illan ilotulitukseen Tsim Sha Tsuihin.

Puitteet sunnuntai-illan Light Show'hun olivat erinomaiset. Hongkongin saaren rannan korkeat rakennukset peilasivat värikkäinä veden pintaan. Valoiloittelu alkaa joka ilta kello 20, kuten Jyväskykän iltasoitto kesäisin. Vaikutus oli myös samanlainen: ihan kiva, mutta... Ehkä odotukset olivat liian suuret.

Tänään jatkamme kohti Aucklandia. Välilasku on Fidzillä. Perillä olemme huomenna.

Näkemiin Hongkong. Tapaamme jälleen maaliskuun lopulla.

Sitten menoksi

Puolipaniikissa rautatieasemalle. Huono ajokeli teki temppunsa meillekin. Kiire tuli mutta kerettiin kuvaankin. Lasi viiniä ravintolavaunussa rentouttaa. Matka alkakoon.

Matkalle valmistautumassa: pakkaaminen

Seitsemän kiloa on vähän. Ainakin, kun yrittää pakata kaiken "tarpeellisen" kolmen kuukauden matkalle. No, Finnair kuljettaisi kahdeksan kiloa, mutta meidän on varauduttava halpalentoyhtiöiden rajoituksiin. Pakkaaminen on valitsemista.

Ajatus kevyestä repusta myös innostaa. Nyt mennään vähällä. Ekologisesti? Lentäen se on illuusio. Paljonko hiilijalanjälki pienenee, kun mukana on 20 kiloa vähemmän?

Eniten kevyt reppu vaikuttaa korvien välissä. Olen jotenkin lähempänä sitä, missä millonkin olen, kun tuttu keskipaahtoinen ei paina rinkassa. Tämä on intuition ääni.

Matkalle valmistautumassa: rahanvaihtoa

Minulla on taipumus varmistella asioita. Ehkä olen hiukan hamsterikin. Matkalle on mukava lähteä, kun mukana on hiukan paikallista rahaa. Taksin maksaminen tai metrolipun osataminen sujuu silloin joutuisasti. Vaihtokurssit ovat kokemukseni mukaan huonoimmat lentokentillä.

Indonesiassa voisivat tehdä saman kuin Suomessa
60-luvun alkupuolella: muutama nolla pois.

Forexilla palvelivat hyvin. Ehkä liiankin hyvin. Onneksi kortin nostorajoitus tyssäsi ostokset 440 euroon. Sillä sai hiukan Hong Kongin  ja Uuden-Seelannin dollareita sekä määrällisesti paljon Indonesian rupioita. Yhdellä eurolla sai 15000 IDR:ää.

Forexilla tyrkyttivät USAn dollareita peruskäteiseksi. Luulen ymmärtäväni hänen motiivinsa. Ne kuitenkin jäivät em. syystä tiskin taakse. Täytyy vielä selvittää, josko eurot toimisivat yhtä hyvin. Onko kenelläkään tietoa asiasta?

Matkalle valmistautumassa

Hyvää uutta matkavuotta!

Minua on moitittu siitä, että olen laiska valmistelemaan tulevaa. Tai ainakin siitä, että valmisteutuminen jää viime tinkaan. Kolen koettanut oppia - hiljalleen.

Likonin-lautan odottelijoita Mombasassa Keniassa.

Nyt on taas pitkähkö matka käsillä. On valmistauduttu. Riittävästi? Ei ehkä kaikkien  matkallelähtijöiden (Tarja-vaimon ja äänekoskelaisten ystävien Hannun ja Merjan) mielestä. Itsellekin on ilmaantunut perhosia vatsaan. Ehkä perhonen on hyvä merkki.

Nyt (8.1.)  olemme lähdössä Hong Kongin kautta Uuteen-Seelantiin, Indonesiaan ja sitten vielä jonnekin, mistä emme ole päättäneet. Suunnittelemista siis on ollut ja tulee vielä olemaan.

Virittäydyn muistelemalla edellisiä kaukomatkoja Keniaan ja Australiaan. Mitä niistä voisi oppia suunnittelun näkökulmasta?

Ainakin reppua pitäisi keventää. Mukana on kannettu aina turhaa tavaraa. Tyhjiöpakkauksia jäi avaamatta Kenian-keikallakin. Siis vähemmän ihokkaita mukaan.

Ausralian-matka tuntui täyteenahdetulta. Kuukauden aikana kymmenkunta lentoa, retkiä sinne tänne. Ehkä ohjelma voisi tulevalla matkalla olla hiukan väljempi kuin Australiassa. Toisaalta Australian jälkeen kuukausi Thaimaassa rentoutti. Eli "ensin työ ja sitten huvi" voisi toimia matkallakin.

Nyt on käymässä juuri niin. Uuteen-Seelantiin on jo varattu monenlaista menoa. Lisää varmaan keksitään. Indonesiassa voisi ottaa rennosti. Tai viimeistään Langkawilla tai Vietnamissa, kumpaan sitten menemmekin.

Voi olla niin, että todelliseen palautumiseen jää aikaa sitten kotona - huhtikuussa.