On the Road - Te Mo

Maunga ja awa, vuori ja joki. Ne luonnehtivat maorin elämää ja tätä maata. Vesi tulee vuorilta ja vuori liittää maan taivaaseen. Joki ravitsee maan. Joet laskevat mereen, josta maori-tarun kalastaja ongellaan nosti vuoret. Myyttinen yhteys on olemassa edelleen vaikka on heikentynyt.

Kun taiteilee matkailuautoa vuoren rinnettä, creekin vartta ja rotkon ylittävää yksikaistaista siltaa, tajuaa, ettei tämä maa ole loordien luomus. Jotkut kaupungit ovat englantilaisia englantilaisempia. Sellainen on Oamaru. Suoria ja leveitä katuja (kuin jossain Romaniassa), viktoriaanisia rakennuksia ja brittiläisiä pubeja. Ja toisaalta punk-museo kyseenalaistaa kieli poskessa koko aatelisen sivistyksen, erityisesti teknologian. Ensimmäiset kaupungissa näkemäni pingviinit alleviivasivat ajatukseni: sivistyksessä on säröjä.

Bluff oli nähtävä. Stewardin-saari olisi ollut bonusta. Sää ei houkutellut merimatkalle. Tuntui, että on riittävän kaukana. Bluff Hillillä tuuli kosteasti. Bluff näytti suomalaiselta satamakaupungilta. Kun katsoi toiseen suuntaan, kuvitteli näkevänsä etelänavalle. Matkaa oli vielä 4000 kilometriä.

Vasenta kaistaa toista tuhatta kilometriä. Tien päällä on silti helppo olla. Loordien jälkeläiset osaavat liikennekäyttäytymisen. Maoritkin ovat sen oppineet.

Maorit ovat pulleampia kuin pakeat, valkoiset. Ei pitäisi syödä paahtoleipää. Muuten he näyttävät sopeutuneen ja liittyneen. Toisaalta heille jäivät alueet, jotka eivät valloittajia kiinnostaneet. Nimimistö sen paljastaa. Suuret kaupungit ovat valkoisten.

Maorit rukoilevat (tai ainakin rukoilivat) paljon ja pitävät tarinoista, kirjoittaa Witi Ihimaera elämänkerrassaan Maori Boy. Siksi heille oli helppo myydä kristinusko heimotarinoineen. Muut sopimukset he hyväksyivät, kun eivät ymmärtäneet pakeaa, hänen intressejään. Uudesta-Seelannista tuli englantilaisten lammasfarmi.

Christchurch (meniköhän tuo oikein?) On mainittava erikseen. 2011 iso osa kaupungista tuhoutui maanjäristyksessä. Nyt sitä rakennetaan uudestaan. Osa kaupungin infrasta on korvattu konteilla. Muutenkin kepeä uudisrakentaminen luo kontrastin brittiläiseen rakennuskulttuuriin. Konteista on tullut Christchurchin tavaramerkki. Mielestäni kaupungista on tullut hiukan maorilainen.

Epäjärjestys ja sotku kumuloituu. Christchurch vaikutti eteläsaaren sotkuisimmalta paikalta. Maanjäristyksen korjaamattomat tuhot vaikuttavat ihmisiin. Töhryjä ja rikottuja ikkunoita on enemmän kuin muualla maassa. Ja samaan aikaan paikka uudistuu. Mielenkiintoista.

Nyt olemme lennähtäneet Wellingtoniin, pääkaupunkiin. Tänäään Te Papa -museoon. Huomenna illalla taas tien päälle kohti pohjoista.

Christchurchin jälleenrakennus ja muistomerkit ritirinnan.

Matkailija ihailemassa vuorten ja meren kohtaamista Milford Soundissa.

Bluffista on pitkä matka melkein kaikkialle.

Christchurchissa maajäristyksen jälkiä.

Konttikadun portilla Christchurchissa.

Kierrätyskirkko kartonginpalosta ja paperikoneen teloista Christchurchissa.